Olen leikkinyt sinkkuelämää tässä muutaman päivän. Baareissa en ole pörräillyt, mutta viettänyt muuten vaan boheemia elämää, kun perhe on ollut reissussa ja minä töissä. Pitänyt huolta vain ja ainoastaan itsestäni. Vähän huonolla menestyksellä senkin. Olen kerännyt tiskejä tiskipöydälle ihan siitä ilosta, että saan tehdä mitä huvittaa. Katsonut lempielokuvani n:nteen kertaan. Perinteeksi on muodostunut myös kasarimusiikin kuuntelu keskellä yötä, myöhään valvominen ja spontaanit tanssisessiot peilin edessä.

Olen mä sentään lenkilläkin käynyt saamassa posket punaisiksi pakkasesta ja auringosta nauttimassa.

Välillä sitä kyllä miettii, että olis se aika erilaista olla sinkku tai lapseton. Niin vapaata, helppoa ja nautinnollista. Tai helppoa ja helppoa, vain harvojen elämä lienee helppoa, mutta erilaista ainakin olisi. Tietystikään en äitiyttäni mihinkään vaihtaisi, ja se tuo mukanaan erilaisia nautintoja ja iloja, joista olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen. Mutta on se ihanaa edes muutaman kerran vuodessa päästä muutamaksi päiväksi vapaaksi siitä kaikesta.

Nostan kyllä hattua kaikille, jotka kunnialla hoitavat monen lapsen perheitä. Itsestäni ei siihen luultavasti olisi. Tai en haluaisi kokeilla, olisiko. Kyllähän äiti venyy sellaiseenkin mihin ei kuvittelisi venyvänsä, mutta olen tyytyväinen tähän meidän lapsimäärään eli yksi on juuri sopiva määrä. Ei enempää eikä vähempää meille.