Nyt on sellainen kevyen kupliva hetki, kun iloitsen siitä, että kaikki on hyvin. Olo on jopa pelottavan huoleton töiden suhteen. Vaikka töissä ei ole helppoa, niin en vaan viitsi stressata suuremmin etukäteen, koska tällä hetkellä kaikki on hyvin. Silti mielen pohjalla kaihertaa: jos ei stressaa, ei menesty..?

Taitaa olla niin, että pieni stressi ajoittain töiden suhteen on ihanteellinen stressitaso. Jos ei ole ollenkaan stressiä, niin työn tulokset saattavat olla vähäiset, mutta liika stressi vaikuttaa haitallisesti terveyteen ja muuhun elämään, ja sitä kautta töihinkin negatiivisesti. Että ehkä mulla onkin juuri nyt sellainen ihannestressi, kun ihan vaan välillä stressaan ihan pikkuisen :).

Iloitsen myös miehestä ja siitä että yleisesti kaikki on juuri nyt hyvin. Harvinainen tilanne, että kaikki palaset ovat samalla kertaa kohdallaan. Yleensä aina jollain osa-alueella viiraa ;). Tajusin tuossa yhtenä päivänä, että huolen aiheet eivät ole suuren suuret, jos ihmisen suurin ongelma on, miten jaksaa mennä illalla ooppera-esitystä kuuntelemaan. Nimimerkillä "kaksi kertaa viikossa oopperassa on asiallinen tahti". ;)