Ollaan matkusteltu suurin osa kesälomasta ympäri ämpäri. Matkailu on rankkaa mutta antoisaa. On matkustelun rasittavuudesta huolimatta rentouttavaa päästä irti normiarjen kuvioista, saada vaikutteita ja perspektiiviä uusista paikoista ja elämyksistä. Kun palaa matkalta, osaa arvostaa taas erityisen paljon sitä arkeaan ja arki tuntuu vähän aikaa juhlalta...

Mulle matkustelu käy työstä. Kertoneeko tämä siitä, että mulla on erityisen mukava työ vaiko siitä, että matkustelu ei ole erityisesti mun juttuni..? Olen luonteeltani enemmän mökki-ihminen mutta tykkään myös nähdä maailmaa ja matkustella suurkaupungeissa.

Oltiin siis melko pitkällä matkalla ja oli ihanaa palata kotiin. Vaikka olisin matkalla kauemminkin viihtynyt. Yleisesti ottaen pari viikkoa on mielestäni sopivin lomamatkan pituus. Viikko on monessa tapauksessa liian lyhyt aika , ja yli kaksi viikkoa käy jo raskaaksi, varsinkin jos lomailee jossain ihan erilaisessa kulttuurissa. Aloimme suunnitella seuraavaa matkaa jo paluumatkalla lentokoneessa... Toisaalta olen nyt aivan kypsä matkusteluun ja tuntuu että en lähde täältä mökistäni enää koskaan mihinkään! Ehkä tosin mielipide ehtii vielä muuttua seuraavan puolen vuoden aikana... Onneksi lomaa vielä riittää ja ehtii kotonakin olla.

Ulkomaan herkut näkyvät nyt ikävästi vaa'an lukemissa (57 kiloa :-( ) mutta matkalla ei voi laihduttaa... vähän tietty pitää matkallakin tarkkailla syömistä, mutta sellaiseen askeesiin mikä mulla on kotona vallinnut viime aikoina, en matkalla halua ja kykene. Nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni, palata normaalimpaan ruokavalioon ja alkaa jumppailla.