Tajusin äsken, että olen aika työkeskeinen ihminen. Teen työtä josta pidän, ja vaikka voisin tehdä myös jotain helpompaa työtä, niin en halua. Mieluisa työ on mulle arvo sinänsä. Teen myös työn vuoksi tietoisia uhrauksia. Yksi on epämukavat työajat, jotka eivät aina ole terveydelle parhaat mahdolliset. Toinen on melkoinen väsymys. Ja kolmas on se, että työn takia tingin myös perhe-elämästä. Työ ei ole mitään herkkua aina, enkä tekisi sitä ilman korvausta. Se ei siis ole mulle mikään harrastus, vaikka siinä hyvät puolensa onkin. Arvostan todella paljon myös vapaa-aikaa ja perhe-elämää, mutta on jännä huomata, kuinka sitä on ilmeisesti oikealla alalla, kun tällaisia valintoja tekee.