Aamulla taas tuntui ettei tämä ole ihmisen elämää nousta sängystä kuuden jälkeen. Onnistuin tosiaan jo keikauttamaan kohtalaisen hyvän vuorokausirytmini yökukkumiseksi ja sekös harmittaa. Mutta joskus vaan pitää. Olin ihan huonovointinen tunnin verran heräämisen jälkeen. Ja tämä on lievästi sanottu.

No, nyt on aamuhässäkät ohi, pääsi töihin "lepäämään" ja onneksi ei olekaan kovin kamalaa kiirettä töissä. Sitä normaalia. Aurinko näyttää paistavan jo kello 7.45 aamulla, joten on tämä jo ihan erilaista kuin muutama kuukausi sitten, jolloin työviikko alkoi pimeydessä ja loppui pimeydessä. Lunta sataa ja aurinko paistaa - aika mukava yhdistelmä!