Kelit ovat mielenkiintoiset, kun aamulla pitää olla talvivaatteet ja iltapäivällä kesävaatteet. Olen nyt ottanut aamupäivisin ihan kunnon annoksia ihanaa luonnon valohoitoa ulkona. Aurinko tekee niin hyvää! Nyt valoa vielä on, mutta lokakuu pyörähti käyntiin, ja pimeä aika alkaa hiljalleen. Saa nähdä, kuinka tämä kaamosaika tällä kertaa menee. Työtä, touhua ja ohjelmaa on ainakin ihan riittävästi. Toistaiseksi energiaakin ihan hyvin, mutta kohta mä varmaan alan maata sohvalla karkkipussi toisessa ja sipsipussi toisessa kädessä, sekä kiroan 1) aikaisia herätyksiä ja 2) ylipäänsä elämää. Ehkä mä alan taas useammin kirjoitella tänne blogiinkin, kun tulee valituksen aiheita? Jotenkin se vaan menee niin, että kirjoittamisen tarvetta on eniten silloin kun pitää purkaa ketutusta... Tuntuu, että juuri näihin pimeimpiin loka-, marras- ja joulukuuhun kasautuu eniten kaikkea ja se on ihan just toisinpäin kuin pitäisi...

Katsoimme jokin aika sitten miehen kanssa Haarautuvan rakkauden talo -leffan elokuvateatterissa. Se oli oikein hyvä, viihdyttävä, hauska ja mielenkiintoinen. Ei nyt mikään hirmuisen filosofinen ja syvällinen, mutta muuten aivan jees. Ja nyt tekisi melkein mieli mennä katsomaan se uudestaan. Mutta ehkä kuitenkin pitää tyytyä ostamaan se dvd:nä, kun se ilmestyy...