Onpa taasen nautiskeluaamupäivä, kun muksu on koulussa ja itsellä vapaapäivä. Aurinko paistaa ihanasti, kaikki on valkoista, ja ihana rauha! Muistui tässä mieleen myös, että aina ei ole ollut elämä yhtä rauhallista kuin nykyään. Ei se nytkään ole vain rauhaa ja hiljaisuutta (jep, ei todella...), mutta kun lapsi oli pienempi, tällaista aikaa oli aika paljon vähemmän. Kun äidin omaa rauhaa oli lähinnä ruokakaupassa :-D. Voi niitä aikoja. Sanotaanko nyt niin, että en ihan välttämättä haluaisi hankkia aikakonetta ja matkustaa pariksi vuodeksi siihen aikaan. Vaikka se olikin parasta aikaa elämässä. "Once in a lifetime", kuitenkin. Olenkin oikea luksusmuija nykyisin, kun on näitä vapaita aamupäiviä.

Noh, vastapainoksi töissä oli eilen kaaosta lähentelevät tunnelmat. Aamulla kiire töihin, kiire saada työtehtävät jollain lailla suoritettua, kiire kotiin, kiire saada lapselle ruokaa pöytään ja oikeat varustukset päälle illan menoihin. Kiire jatkaa työasioiden parissa vielä iltakin ja sata harmin ja huolen aihetta ja organisoitavaa asiaa.